Kulttuurinen silta kestävään tulevaisuuteen

Kulttuurinen kestävyys teatteri -ja kirjallisuusaineissa Espoon työväenopistossa

Sukupolvien ketju

Me olemme menneisyys, me olemme nykyisyys, me olemme tulevaisuus. Me olemme luja sidos sukupolvien ketjussa.
Meidät on asetettu paljon vartijaksi. Kulttuuriperinnön vaaliminen ja siirtäminen sukupolvilta toisille on osa kulttuurista kestävää kehitystä, osa historiallista jatkumoa.
Herkistyen, tarkkaavaisesti on luettava ihmiskunnan julma historia, jotta voisimme oppia menneestä
ja suitsia vääryyksiä.

Elinehtona luonto

Kestävän kehityksen periaate on luoda nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen edellytykset.
Kaiken perusta on ekologinen kestävyys.
Ihmisen tehtävä kristillisessä traditiossa on ollut viljellä ja varjella maata.
Luonnon varjeleminen on suomalaisille historiallisesti tuttua.
Raju, kaunis maa ei ihmistä tarvitse. Ihminen sitä vastoin on riippuvainen luonnosta ja toisista ihmistä.
Yhteinen etumme on vaalia luontoa ja itseämme osana sitä. Se on elinehtomme.
Luonto on suuri ja ihminen niin pieni.

Kulttuurinen kestävyys – lavea käsite

Kulttuurinen kestävyys on käsitteenä lavea. Se on oman -ja vieraiden kulttuurien hyväksymistä,
erilaisuuden kunnioittamista.  Se on siltojen rakentamista ihmisten ja kansakuntien välillä.
Kulttuurinen kestävyys on siten myös rauhan kasvatusta. Se on ristiriitojen
ratkaisemista sanoin.  Ahneuden, itsekkyyden ja vallanhalun hillitsemistä. Yhteisen hyvän jakamista.
Kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä on ihmisten oikeudenmukainen kohtelu.
Ihmisarvo on kaikilla sama, jakamaton.

Kulttuurinen kestävyys Espoon työväenopistossa

Kulttuurinen kestävyys todentuu Espoon työväenopiston kirjallisuus -ja teatteriaineissa läpäisyperiaatteella.
Se on läsnä punaisena lankana kaikessa.
Kulttuurinen kestävyys on keskiössä kurssitarjonnassa, opetuksessa, esityksissä ja tapahtumissa.  
Suomalaista kulttuuriperintöä, vieraita kulttuureita opiskellaan Tutustumme teatteriin– kursseilla,
kirjallisuus- ja näytelmäpiireissä, luennoilla ja kirjoittajakursseilla.
Ihmisen ja luonnon suhdetta voi peilata vaikkapa tulevan syksyn kurssilla Voimaa runoudesta ja luonnosta.
Suhde luontoon on suomalaisille tärkeä, tuskin on kirjaa, runoa tai näytelmää, joka ei jotenkin sitä sivuaisi.
Lausuntaryhmä Momentum kiersi kouluja ja esiintyi Turun kirjamessuilla v. 2019 runoesityksellään Pilvet ovat jatkuvassa kehitystilassa.

Eko- ja luontorunoudesta rakennettu esitys käsitteli ilmastonmuutos- ja ympäristökeskustelun nostattamia asenteita ja tunteita.
Perinteisempi luontorunous pysähdytti ihmettelemään ihmisen ikiaikaista suhdetta luontoon.
Nuorten opiskelijoidemme koronakaranteenin aikana tekemä video Pieni lehdenjakajatyttö toi luonnon lähelle ihmistä.

Rauhan kasvatusta oli vuonna 2017 ilmestynyt Espoon työväenopiston ja Omnia video -ja audiopajan
yhteistyönä tekemä sodanvastainen elokuva Samaa unta, nuorten rakastavaisten tositarina jatkosodan vuosilta.

Arvoista

Omnian arvot yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat kulttuurista kestävyyttä.
Espoon työväenopistossa jokainen opiskelija on yksilö, ainutkertainen ihminen.
Ihmisen mitta on tavassamme kohdella toisia ihmisiä.
Eino Leinoa siteeraten:

Espoon työväenopisto NYT

Espoon työväenopisto elää ajassa perinteitä vaalien.
Yksi viimeisimpiä kulttuurisia siltoja rakentava projekti oli
kädentaitojen ja teatteri -ja kirjallisuus aineiden yhteistyönä toteutettu ryijy -runoteos.

Teos on moniääninen eri taiteenlajeja yhdistävä kudelma, jota oli luomassa puolisensataa Omnian opiskelijaa.
Kolmetoista tarinaa, yksitoista ryijyä.
Projektissa rakennettiin siltoja, ihmisten, sukupolvien, aineryhmien ja traditioiden välillä.
Käsityötaiteen perusopetusryhmä teki ryijyt, Runoriihi loihti tekstit, Tapiolan lausujat esitti runot,
Omnian audio -ja videopajan nuoret äänittivät teoksen. Jokaisen työ oli tärkeä.

Videon ryijy on Sanna Kokkosen ”Sini-must-valge”, johon Sirpa Verkka kirjoitti runon ”Ihan niin kuin me”.

 Ryijy ja runo viittaavat veljeskansa Viroon, runo myös rakastettuun.

” sinimustavalkea on värikoodimme kuin yhdistävä tuttu meri  
siis rakas läheinen… juuri niin kuin me.”

Sirpa Verkka

Kulttuurista kestävää kehitystä tämäkin.

Teksti:
Sari Tenhunen
Teatterin ja kirjallisuuden suunnittelijaopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia