Käsitöiden teko tuo hyvää oloa, elämyksiä ja kädentaitojen osaamista. Käsitöiden opetus lisää yhteisöllisyyttä, osallisuutta, sallivuutta ja vahvistaa luottamusta omiin kykyihin. Kurssitoiminta antaa mahdollisuuden kohtaamiselle ja luo sosiaalisia verkostoja.
Nämä ovat asioita, jotka tekevät elämisestä elämisen arvoista ja joiden vahvistaminen lisää kokemuksiamme hyvästä elämästä loputtomasti.
Espoon työväenopiston, Omnian tuntiopettaja Aija Rouhiaisen Vanhat vaatteet uusiksi – vaatetuunaus kurssilla kaikki yllä mainittu toteutuu. Samalla opiskelijoillamme on mahdollisuus sukeltaa vaatetuunauksen kiehtovaan maailmaan ja oppia antamaan vanhoille vaatteille uusi mahdollisuus.
Vanhoille vaatteille voi tehdä melkein mitä tahansa: vaatteen koon ja sen käyttötarkoituksen voi muuttaa, vaatteen voi muodistaa nykytyyliin sopivaksi, tylsän vaatteen ilmettä voi muuttaa koristelemalla ja vanhan vaatteen voi käyttää uuden vaatteen materiaalina. Vaatteiden ompelu ja korjaus säästää luonnonvarjoja ja on kestävää kehitystä parhaimmillaan.
Alla Aija kertoo, miten käsitöillä voi tuoda myös elämään mielenrauhaa.
MIELENRAUHAA KÄSITÖILLÄ
Korona-aika yllätti meidät kaikki. Elämään tuli näkymätön uhka ja tiukat kokoontumisrajoitukset. Mediassa on ollut paljon erilaisia juttuja, joissa ihmiset ovat kertoneet omista tuntemuksistaan kun elämä kutistui kodin seinien sisälle.
Lukiessani ahdistuneiden ihmisten kokemuksista olen ollut kiitollinen siitä, että sattuma suosi minun perhettäni. Asumme 50-luvun kerrostalossa ja meidän kotimme putkiremontti ajoittui alkuvuodelle. Olen todella kätevä käsistäni ja osaan tehdä muutakin kuin suunnitella ja ommella tuunausvaatteita. Päätimme mieheni kanssa, että sillä aikaa kun me asumme remontin vuoksi evakossa, minä teen kotiimme täydellisen maalausremontin. Niinpä vietin kotona kaikki vapaa-aikani helmikuun puolivälistä lähtien. Eristäydyin ulkopuolisista ihmisistä siis jo silloin. Kotimme sai uuden ilmeen ja maalaustyö karkotti ahdistavat korona-ajatukset tiehensä. Maalasin kaikki pinnat: ovet, seinät ja katot. Perusmaalaus on helppoa ja rentouttavaa, kun taas kuviomaalaus vaatii vakaata kättä ja pitkää pinnaa.
Olen maalannut keittiön seinään kuviomaalauksen 50-luvun kangasmallin pohjalta. Kuviomaalaus on toteutettu alun perin 15 vuotta sitten. Putkiremontin vuoksi tiskipöydän alakaappi piti irrottaa ja seinään louhittiin reikä jotta viemäri saatiin sukitettua. Kun urakoitsija oli muurannut seinän uudelleen, maalasin kuviot takaisin seinään. Samalla raikastin 15-vuotiasta kuviomaalausta ja maalasin koko muunkin seinän uusiksi. Huoltomaalaus on tehty 2-20 mm:n siveltimillä! Siis samat kuviot mutta maalipinnat on nyt raikastettu. Seinä on kuin uusi. Rakensimme mieheni kanssa vanhaan keittiöjakkaraan uudet puutasot oranssien muovitasojen tilalle. Ruiskumaalasin metalliosat raikkaanvalkoisiksi.
Lampunvarjostin on päällystetty keltaisilla muovikassisuikaleilla.
Nyt olemme purkaneet viimeisetkin muuttolaatikot ja sisustaneet kotimme periaatteessa samalla tavoin kuin ennen putkiremonttia: vintagekalusteita ja vahvasti nostalginen tunnelma 50-luvun tyyliin. Kaikki kotimme kalusteet ja valaisimet ovat kierrätettyjä. Tällä kertaa paikkoja on kuitenkin hieman yksinkertaistettu ja selkeytetty. Se on ollut melko helppoa muuttojen jälkeen (=poismuutto ja paluumuutto). Asiat näkee uusin silmin kun on ollut kuukausikaupalla poissa omasta kodista. Selkeyttäminen näkyy ehkä parhaiten koriste-esineiden määrässä ja sisustuselementtien entistä tarkemmassa sijoittelussa.
Maalatessani kotiamme tulin miettineeksi, miten paljon nautinkaan käsillä tekemisestä. Maalaaminen raikastaa paikkoja ihmeesti ja lopputuloksen näkee melko pian. Kuviomaalaus taas vie paljon aikaa ja lopputulosta pitää odottaa pitkään. Silloin on hyvä, jos pitää myös prosessista.
Uppoudun samalla innolla myös vaatteiden tuunaamiseen. En osta lainkaan uusia vaatteita (paitsi alusvaatteet). Muokkaan uusiksi lähes kaikki kirppisvaatelöytöni. Koska työlään tuunausprojektin lopputuloksen näkee vasta mahdollisesti useiden tuntien päästä, myös vaatteen työstämisestä täytyy nauttia. Joskus tuunaus on vaikeaa mutta samalla voi haastaa itseään ja iloita lopulta siitä kun on saanut projektin valmiiksi. Olen huomannut, että minulle käsityöprosessi on aina yhtä tärkeä kuin onnistunut lopputulos. Parhaimmillaan käsityöt tuovat iloa ja mielenrauhaa.
Tein mustan farkkuhameen kolmisen vuotta sitten. Ostin kirpputorilta leveät lautailufarkut, joiden leveät lahkeet värjäsin mustiksi. Leikkasin lahkeet hamekappaleiksi. Pidän erilaisista kuvioista ja koristelin hamekappaleet vanhasta nahkatakista leikatuilla kuvioilla. Hameen numeroilla on minulle erityismerkitys, sillä olen laittanut hameeseen oman, mieheni ja meidän tyttäriemme syntymävuodet. Numeroita yhdistää ja muuta pintaa peittävät nahkaiset labyrinttikuviot.
Minulla ei ole ollut työhuonetta nyt lähes viiteen kuukauteen. Työhuoneeni on näet samassa taloyhtiössä kuin kotimme. Pääsen onneksi pian siivoamaan ja järjestämään työhuonettani työskentelytilaksi. Olen pakannut tuunausraaka-aineet työhuoneelleni muovisäkkeihin ja muovipusseihin ja merkannut kaikkien nyssyköiden sisällöt teipein: joustavat materiaalit, puuvillakankaat, mustat nahat, tuunausta odottavat vaatteet jne. Onneksi luotan muodin sijaan kestävään tyyliin jolloin vanhat kirpputorilöydötkin tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Kierrätysblogini osoitteessa aijarouhiainen.blogspot.com on ollut remontti-ja muuttokiireiden vuoksi tauolla, mutta aion jatkaa bloggaamista heti kun kiireet helpottavat.
Toivon, että syksyllä kansalais-ja työväenopistot voivat jälleen palata lähiopetukseen. Toivottavasti näemme vaatetuunauskurssillani – ennemmin tai myöhemmin.
Aija Rouhiainen
Vaatetussuunnittelija
Vaatetuunauksen opettaja
Bloggaaja
