Kohti parempaa huomista – kotitalousopetus ja ekososiaalinen sivistys

Viime syksyn Eloseminaarissa (20.8.2019) OKKA-säätiön Erkka Laininen kysyi Ekososiaalinen sivistys ja kestävä tulevaisuus -luennollaan: ”Mistä tulevaisuuden koulutuksesta on kysymys – osaamisesta ja taidoista vai sivistymisestä?” Kysymys oli mielestäni keskeinen, ja kotitalouden tuntiopettajana aloin pohtia, kuinka itse vastaisin tähän omalta osaltani. Kotitalousopetuksen lähtökohtana nähdään helposti kotitalousosaamisen ja -taitojen opettaminen kurssilaisille, mutta miten sivistys näkyy kotitalousopetuksessa?

Erkka Laininen määrittelee ekososiaalisen sivistyskäsityksen koostuvan neljästä eri osa-alueesta: vastuullisuudesta, systeemisestä ajattelusta, ihmistenvälisyydestä ja kohtuullisuudesta.

Tämä vastuullisuus näkyy Omniassa taloudellisena, sosiaalisena, ekologisena- ja kulttuurisena kestävyytenä. Kotitalousopetuksessani tämä näkyy muun muassa siten, että opetan kierrättämään, huomioimaan WWF:n suosituksia raaka-aineiden valinnassa tai että ohjaan kurssilaisia hävikkiruoan käytössä. Kulttuurisen kestävyyden alueella vastuullisuuteni näkyy esimerkiksi siinä, että pyrin suunnittelemaan monipuolisia kursseja. Karjalanpiirakkakurssilla esimerkiksi vien eteenpäin kulttuuriperimäämme, kun taas kansainvälisillä ruokakursseilla kunnioitan erilaisia kulttuureita tuomalla niiden ruokakulttuurien saloja esille. Monimuotoistan opetustani myös suunnittelemalla ja opettamalla etnisiä kursseja yhdessä kyseisessä ruokakulttuurissa kasvaneiden henkilöiden kanssa. Pyrin pitämään kursseja mahdollisimman tasa-arvoisesti erilaisille kohderyhmille, mikä edistää sosiaalisen kestävyyden kannalta vastuullista toimintaa. Taloudellisesti kestävää ja vastuullista opetusta tavoitellaan esimerkiksi kurssien hukkamateriaalien minimoinnilla.

Toisena osa-alueena sivistykseen kuuluu systeeminen ajattelu. Systeemisessä ajattelussa keskitytään valintoihin, joilla voimme vaikuttaa ympäristöön ja ihmisten elämään globaalisti. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että käymme kursseilla keskustelua valinnoistamme – mitä syömme, mitä ostamme tai miten teemme asioita eettisesti ja ekologisesti keittiössämme.

Kuva vihanneksista, perunoita, tomaattia, kesäkurpitsaa, salaattia

Kolmantena sivistyksen osa-alueena Erkka Laininen mainitsee ihmistenvälisyyden. Kotitaloustunneillani pyrin opettajana antamaan huomiota sekä positiivista palautetta kurssilaisille, jotta kaikki osallistujat saisivat kokea tulleensa kuulluksi ja kokea olevansa arvokkaita. Toimin ryhmäyttäjänä luomalla mahdollisen avoimen tunnelman. Tällöin meillä on parempi mahdollisuus luoda ja kehittää ihmissuhteita, ja siten voimme olla Franklin sanoin ”olla joku jollekin”.  Logoterapian kehittäjänä, neurologina ja psykiatrina tunnetun Viktor Franklin (1905-1997) mielestä tätä voidaan pitää ihmisen perimmäisenä tarkoituksena ”olla joku jollekin”.

Entä miten neljäs sivistyksen osa-alue eli kohtuullisuus näkyy kotitalousopetuksessani? Maailmanlaajuisena epidemiana vellova koronavirus on saanut meidät pohtimaan sitä, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Mielestäni kohtuullisuus syntyy merkityksellisyyden kautta. Mikä juuri tässä elämäntilanteessa on merkityksellistä? Minusta merkityksellistä on ennen kaikkea se, miten asennoidun ja suhtaudun toisiin tässä maailmantilanteessa.

Kotitalousopettajan asemassa näytän esimerkkiä kärsivällisyydellä ja asettamalla omat tarpeeni toissijaiseksi muiden ihmisten terveyden hyväksi. Tällöin kotitalouskurssit jäävätkin nyt tauolle ja meidän tulee keskittyä tärkeämpiin asioihin eli omaan ja läheistemme terveyden vaalimiseen.

Tässä yllättävässä ja haasteellisessa tilanteessa kohtuullisena voitaisiinkin pitää taukojen pitämistä tietyistä asioista. Pyrkikäämme luomaan lähipiireissämme uskoa tulevaisuuteen ja kantamaan toisiamme kohti parempaa huomista. Tavataan kursseilla, kun turvallisuus sen sallii! Siihen asti autetaan toisiamme ja muistetaan olla ”joku jollekin”!

Teksti

Marika Salonen
Espoon työväenopisto, Omnian kotitalouden tuntiopettaja
KM, Kotitalousopettaja, Logoterapiaohjaaja