Ekososiaalinen sivistys ja uudistava oppiminen

Ekososiaalisen sivistyksen avaintaito on systeeminen ajattelu eli kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja asioiden keskinäisiä riippuvuussuhteita. Kaiken perustana on ymmärrys siitä, että ihminen ei elä luonnosta irrallaan vaan osana luontoa. 

Systeemisesti ajatteleva ihminen ymmärtää syy-seuraussuhteita, esimerkiksi oman toimintansa vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Kun hän ostaa vaatteen, hän tiedostaa, että vaatteen matkalla pellolta kauppaan on monia tuotantovaiheita, joilla on vaikutuksia niin ympäristöön kuin ihmisiinkin. 

Oman toiminnan vaikutusten ymmärtämisestä seuraa vastuuntunnon herääminen. Arto O. Salonen sanoo: ”Ekososiaalisesti sivistynyt kansalainen ymmärtää oman toimintansa vaikutukset muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan niin lähellä kuin kaukanakin. Hän myös toimii ymmärryksensä mukaan myötätuntoisesti ja osallisuutta edistäen.” (artosalonen.com)   

Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen jakaa tulevaisuustavoitteen, jonka OKKA-säätiö kiteyttää näin: turvataan hyvän elämän edellytykset yhden maapallon rajoissa nykyisille ihmisille ja tuleville sukupolville sekä eliökunnalle (koulujaympäristö.fi). 

Ohjenuorana vastuullisuus, kohtuullisuus ja ihmistenvälisyys 

Systeemisestä ajattelusta nousee ekososiaalisen sivistyksen kolme arvoa: vastuullisuus, kohtuullisuus ja ihmistenvälisyys. 

Vastuullinen ihminen tuntee vastuuta siitä, miten hänen valintansa vaikuttavat luontoon, toisiin ihmisiin ja tuleviin sukupolviin. Hän hankkii monipuolisesti tietoa ja näkökulmia, tuntee myötätuntoa ja pyrkii tasavertaiseen vuorovaikutukseen. 

Kohtuullisuus on ymmärrystä maapallon rajallisista resursseista sekä taitoa erottaa tarpeet ja halut toisistaan: Minkä verran on riittävästi? Mitä tarvitaan vähemmän ja mitä enemmän hyvään elämään? 

Ihmistenvälisyys tarkoittaa sitä, että haluamme kuulua yhteisöön ja sallimme yhteisöön kuulumisen myös toisille. 

Transformatiivinen oppiminen ravistelee ajatuksia   

Ekososiaalisen sivistyksen yhteydessä puhutaan usein transformatiivisesta eli uudistavasta oppimisesta. Sillä tarkoitetaan oppimista, joka muuttaa perustavanlaatuisesti käsityksiämme ihmisenä olemisesta ja suhteestamme ympäröivään todellisuuteen (O’Sullivan ym. 2003). 

Transformatiiviseen oppimiseen tähtäävä pedagogiikka uudistaa ihmisen maailmasuhdetta ja mahdollistaa ekososiaalisen sivistyksen sekä yhteiskunnallisen muutoksen. 

Uudistavan oppimisen pedagogiikka johdattelee tarkastelemaan kriittisesti todellisuutta, jossa elämme, ja ravistelee totuttuja ajatus- ja toimintamalleja. Se vaikuttaa meihin tunteen ja kehollisuuden kautta ja hyödyntää menetelmissä kokemuksellisuutta, luovuutta ja innovatiivisuutta sekä yhdessä tekemistä. 

Miten kansalaisopisto voi ohjata ekososiaaliseen sivistykseen? 

Systeemistä ajattelua kannattaa opettaa kaikissa oppiaineissa tarkastelemalla kokonaisuuksia ja pohtimalla yhdessä syitä ja seurauksia silloinkin, kun vastaukset eivät ole helppoja tai tiedot ovat ristiriitaisia. 

Vaateompelukurssilla voidaan tutustua kankaan tuotantoketjuun. Kielikurssilla luettavaksi voi valita vaikkapa tekstin, joka käsittelee matkailua ja sen vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Vastuullisuuteen voidaan herätellä kaikilla kursseilla tekemällä vastuullisia opetusmateriaalihankintoja ja avaamalla hankintojen perusteita opetustilanteessa. Kokonaisia kursseja voi suunnitella vastuullisuuden tai kohtuullisuuden näkökulmasta, esimerkiksi luonnon monipuolisuutta edistävää pihanhoitoa tai kierrätysmateriaaleista askartelua. 

Ihmistenvälisyyttä opitaan parhaiten ihmisten kanssa. Yhdessä tekeminen, itsensä toteuttaminen ja kokemus toisten arvostuksesta lisäävät elämän merkityksellisyyttä. Kun opettaja tukee ryhmän toimivaa ja tasavertaista vuorovaikutusta, hän voi tietoisesti sanoittaa pedagogista toimintaansa. Se edistää yhteistä ymmärrystä siitä, että meillä kaikilla on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi niin luokassa kuin yhteiskunnassa. 

Lisää aiheesta: https://koulujaymparisto.fi/tukea-kestavan-kehityksen-tyohon/kestavan-tulevaisuuden-indikaattoreiden-taustamateriaali/ekososiaalinen-sivistys-kestavan-tulevaisuuden-rakentajana/  

O’Sullivan, E., Morrell, M., & O’Connor, M. A. (2002). Expanding the Boundaries of Transformative Learning. Essays on Theory and Practice. Palgrave, New York