Ekososiaalisen sivistyksen arvot maahanmuuttajanuorten koulutuksessa

opiskelijoita kalliolla retkellä

Maahanmuuttajanuorten koulutuksessa (MANU) Omniassa opiskellaan suomea suomeksi 24 tuntia viikossa. Opetusryhmään kuuluu kaksi suomen kielen opettajaa, sosiaalityöntekijä ja opinto-ohjaaja. Opiskelijat jaetaan kahteen eri ryhmään taitotason perusteella, mutta ryhmät työskentelevät usein myös yhdessä. Koulutuksessa opiskellaan suomen kielen lisäksi yhteiskuntatietoa. Opiskelijat saavat yhdeksän kuukauden aikana paljon tukea arjen hyvinvointiin.

Jatka lukemista ”Ekososiaalisen sivistyksen arvot maahanmuuttajanuorten koulutuksessa”

Kulttuurinen kestävyys – Mitä taidekasvatus voi kasvattaa ihmisessä?

Lausuntataiteilija ja näyttelijä Inkeri Kivimäki toimii Espoon työväenopistossa tuntiopettajana. Alla hänen henkilökohtainen tarinansa kulttuurin merkityksestä ihmiselle sekä siitä miten kulttuuri kiertää sukupolvilta toisille. Tekstissä valoitetaan myös taidekasvatuksen merkitystä opettajan omakohtaisen kokemuksen kautta.

Kirjoittamiseni motiivi on säilyttää kosketuspintaa elettyyn elämään ja lisätä luottamustani tulevaan. Luottamus tarkoittaa myös vapautta, vapautta elämään, jossa kukaan toinen ei tiedä paremmin, mikä minulle on parasta.

Jatka lukemista ”Kulttuurinen kestävyys – Mitä taidekasvatus voi kasvattaa ihmisessä?”

Liiku ja voi hyvin – kohti ekososiaalista sivistystä!

Kuvituskuva

Olemme Espoon työväenopiston liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin ainealueella heränneet uuteen ekososiaaliseen ajattelemisen tapaan ja ymmärrämme olevamme keskellä suurta toimintakulttuurin muutosta. Tavoitteenamme on, että ekososiaalista sivistystä määrittävät käsitteet, vastuullisuus, kohtuullisuus, systeeminen maailmansuhde ja ihmistenvälisyys sekä ekologinen ja sosiaalinen arvoperusta, ohjaisivat ainealueemme toiminnan suunnittelua, toteutusta ja kehittämistä. Huomioimalla ja tarkastelemalla ainealueemme toiminnan vaikutuksia ihmisen ja luonnon suhteeseen, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja vastuullisen käyttäytymisen lisääntymiseen, voimme kehittää ja muuttaa toimintaamme yksilö- ja organisaatiotasolla kohti ekososiaalisen sivistyksen mukaista toimintatapaa.

Jatka lukemista ”Liiku ja voi hyvin – kohti ekososiaalista sivistystä!”

Hyvää oloa ja mielenrauhaa käsitöistä

Kuvassa Aija ROuhiainen
Käsitöiden teko tuo hyvää oloa, elämyksiä ja kädentaitojen osaamista. Käsitöiden opetus lisää yhteisöllisyyttä, osallisuutta, sallivuutta ja vahvistaa luottamusta omiin kykyihin. Kurssitoiminta antaa mahdollisuuden kohtaamiselle ja luo sosiaalisia verkostoja.

Nämä ovat asioita, jotka tekevät elämisestä elämisen arvoista ja joiden vahvistaminen lisää kokemuksiamme hyvästä elämästä loputtomasti.

Jatka lukemista ”Hyvää oloa ja mielenrauhaa käsitöistä”

Kulttuurinen silta kestävään tulevaisuuteen

Kulttuurinen kestävyys teatteri -ja kirjallisuusaineissa Espoon työväenopistossa

Sukupolvien ketju

Me olemme menneisyys, me olemme nykyisyys, me olemme tulevaisuus. Me olemme luja sidos sukupolvien ketjussa.
Meidät on asetettu paljon vartijaksi. Kulttuuriperinnön vaaliminen ja siirtäminen sukupolvilta toisille on osa kulttuurista kestävää kehitystä, osa historiallista jatkumoa.
Herkistyen, tarkkaavaisesti on luettava ihmiskunnan julma historia, jotta voisimme oppia menneestä
ja suitsia vääryyksiä.

Jatka lukemista ”Kulttuurinen silta kestävään tulevaisuuteen”

Juttu-tupa ja ekososiaalinen sivistys

Juttu-tupa logo

Aivoliiton konseptiin perustuvaa Juttu-tupa -toimintaa on järjestetty kurssimuotoisena Espoon työväenopistossa jo vuodesta 2011 alkaen. Juttu-tupa on tarkoitettu henkilöille, joilla on aivoverenvuodon tai aivoinfarktin aiheuttama afasia. Afasiaan liittyy erilaiset puheen tuottamisen, puheen ymmärtämisen, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet. Usein henkilöillä on myös aivoverenkiertohäiriön mukanaan tuomia motorisia vaikeuksia, esimerkiksi oikean puolen halvaus.

Jatka lukemista ”Juttu-tupa ja ekososiaalinen sivistys”

Kohti parempaa huomista – kotitalousopetus ja ekososiaalinen sivistys

Kuvituskuva, kidneypapuja
Viime syksyn Eloseminaarissa (20.8.2019) OKKA-säätiön Erkka Laininen kysyi Ekososiaalinen sivistys ja kestävä tulevaisuus -luennollaan: ”Mistä tulevaisuuden koulutuksesta on kysymys – osaamisesta ja taidoista vai sivistymisestä?” Kysymys oli mielestäni keskeinen, ja kotitalouden tuntiopettajana aloin pohtia, kuinka itse vastaisin tähän omalta osaltani. Kotitalousopetuksen lähtökohtana nähdään helposti kotitalousosaamisen ja -taitojen opettaminen kurssilaisille, mutta miten sivistys näkyy kotitalousopetuksessa?

Erkka Laininen määrittelee ekososiaalisen sivistyskäsityksen koostuvan neljästä eri osa-alueesta: vastuullisuudesta, systeemisestä ajattelusta, ihmistenvälisyydestä ja kohtuullisuudesta.

Tämä vastuullisuus näkyy Omniassa taloudellisena, sosiaalisena, ekologisena- ja kulttuurisena kestävyytenä. Kotitalousopetuksessani tämä näkyy muun muassa siten, että opetan kierrättämään, huomioimaan WWF:n suosituksia raaka-aineiden valinnassa tai että ohjaan kurssilaisia hävikkiruoan käytössä. Kulttuurisen kestävyyden alueella vastuullisuuteni näkyy esimerkiksi siinä, että pyrin suunnittelemaan monipuolisia kursseja. Karjalanpiirakkakurssilla esimerkiksi vien eteenpäin kulttuuriperimäämme, kun taas kansainvälisillä ruokakursseilla kunnioitan erilaisia kulttuureita tuomalla niiden ruokakulttuurien saloja esille. Monimuotoistan opetustani myös suunnittelemalla ja opettamalla etnisiä kursseja yhdessä kyseisessä ruokakulttuurissa kasvaneiden henkilöiden kanssa. Pyrin pitämään kursseja mahdollisimman tasa-arvoisesti erilaisille kohderyhmille, mikä edistää sosiaalisen kestävyyden kannalta vastuullista toimintaa. Taloudellisesti kestävää ja vastuullista opetusta tavoitellaan esimerkiksi kurssien hukkamateriaalien minimoinnilla.

Toisena osa-alueena sivistykseen kuuluu systeeminen ajattelu. Systeemisessä ajattelussa keskitytään valintoihin, joilla voimme vaikuttaa ympäristöön ja ihmisten elämään globaalisti. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että käymme kursseilla keskustelua valinnoistamme – mitä syömme, mitä ostamme tai miten teemme asioita eettisesti ja ekologisesti keittiössämme.

Kuva vihanneksista, perunoita, tomaattia, kesäkurpitsaa, salaattia

Kolmantena sivistyksen osa-alueena Erkka Laininen mainitsee ihmistenvälisyyden. Kotitaloustunneillani pyrin opettajana antamaan huomiota sekä positiivista palautetta kurssilaisille, jotta kaikki osallistujat saisivat kokea tulleensa kuulluksi ja kokea olevansa arvokkaita. Toimin ryhmäyttäjänä luomalla mahdollisen avoimen tunnelman. Tällöin meillä on parempi mahdollisuus luoda ja kehittää ihmissuhteita, ja siten voimme olla Franklin sanoin ”olla joku jollekin”.  Logoterapian kehittäjänä, neurologina ja psykiatrina tunnetun Viktor Franklin (1905-1997) mielestä tätä voidaan pitää ihmisen perimmäisenä tarkoituksena ”olla joku jollekin”.

Entä miten neljäs sivistyksen osa-alue eli kohtuullisuus näkyy kotitalousopetuksessani? Maailmanlaajuisena epidemiana vellova koronavirus on saanut meidät pohtimaan sitä, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Mielestäni kohtuullisuus syntyy merkityksellisyyden kautta. Mikä juuri tässä elämäntilanteessa on merkityksellistä? Minusta merkityksellistä on ennen kaikkea se, miten asennoidun ja suhtaudun toisiin tässä maailmantilanteessa.

Kotitalousopettajan asemassa näytän esimerkkiä kärsivällisyydellä ja asettamalla omat tarpeeni toissijaiseksi muiden ihmisten terveyden hyväksi. Tällöin kotitalouskurssit jäävätkin nyt tauolle ja meidän tulee keskittyä tärkeämpiin asioihin eli omaan ja läheistemme terveyden vaalimiseen.

Tässä yllättävässä ja haasteellisessa tilanteessa kohtuullisena voitaisiinkin pitää taukojen pitämistä tietyistä asioista. Pyrkikäämme luomaan lähipiireissämme uskoa tulevaisuuteen ja kantamaan toisiamme kohti parempaa huomista. Tavataan kursseilla, kun turvallisuus sen sallii! Siihen asti autetaan toisiamme ja muistetaan olla ”joku jollekin”!

Teksti

Marika Salonen
Espoon työväenopisto, Omnian kotitalouden tuntiopettaja
KM, Kotitalousopettaja, Logoterapiaohjaaja

Transformatiivinen oppiminen – koulutus opettajille

kuvituskuva professori Arto O. Salonen
Täysi salillinen työväenopiston opettajia kokoontui perjantaina 7. helmikuuta Tapiolan Itätuulenpiha 1:ssä järjestettyyn tilaisuuteen, jonka teemana oli transformatiivinen oppiminen. Professori Arto O. Salonen luennoi transformatiivisesta (uudistavasta) oppimisesta aikuisopetuksessa.

Alla yhteenvetoa Salosen vaikuttavan ja mieltä avaavan luennon keskeisistä ajatuksista:

Maapallon ihmisten välillä on yhteys, olemme kaikki yhtä kudelmaa. Tärkeää ja ajankohtaista on muuttaa käsitys elintason kohentamisesta kohti elämänlaadun kohentamista. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on poikkeuksellinen menestystarina. Kuitenkin yhä nuoremmat jäävät masennuksen vuoksi eläkkeelle, koska tuntevat olevansa olemassa vain talouskasvua varten. Meillä on hienot kulissit, mutta näytelmästämme puuttuu juoni – tarvitaan oman elämän mielekkyyttä ja uudenlaista oppimista. Tähän antaa vastauksen transformatiivinen oppiminen. Ihminen kokee olevansa osa kokonaisvaltaista systeemiä – kudelmaa –  ja tätä kautta löytyy merkitys olemassaololle. Olennaista on toimia, ryhtyä ratkaisijaksi, ja tämän voi tehdä vain olemalla ihminen. Mitkä ovat syyni olemassaololle?

Minkälainen elämän merkityksellisyyttä ja ihmisten arvokkuutta vahvistava yhteiskunta voisi sitten olla?  Esimerkiksi sellainen yhteiskunta, joka poistaa huono-osaisuuden, lisää lasten hyvinvointia ja rakentaa ikääntyville hyvän yhteiskunnan elää. Voisiko olla niin, että sivistyksen ja koulutuksen merkitys on se, että tavoittelemme jotain ylevämpää, kysyy Salonen.

On tärkeää kokea olevansa arvokas, koska on syntynyt ihmiseksi (luovuttamaton ihmisarvo). Haluammeko elää niin, että tulevaisuus on tyytyväinen meihin? On tärkeää kehittää sitä hyvää, mikä meissä on – myös ihmisenä olemisen taitoja.

Tiesitkö? Jokainen kävelty kilometri tuottaa 37 senttiä hyötyä yhteiskunnalle. Jokainen autolla kuljettu kilometri tuottaa 11 senttiä haittaa yhteiskunnalle. Tässä oma etu kohtaa yhteisen hyvän. Ja tähän päästään vain, jos ihminen kokee olevansa osa yhteistä kudelmaa.

Miten me näemme elämän, minkälainen maailmantulkinta meillä on? Teknologiat pitävät huolta vauhdista mutta ihminen näyttää suunnan.

Planetaarinen ajattelu on välttämättömyys. Se syttyy järkeä, tunnetta ja mielikuvittelua yhdistelemällä. Kukoistavan elämän perusta on aineeton, runsas ja kaikkien ulottuvilla.

Jo luennon aikana virisi vilkas keskustelu ja moni lähti uusin ajatuksin iltapäivään.

Teksti: Kristiina Santala, tiedottaja

Kuva: Tuula Alanko, koulutuspäällikkö

Tulevaisuuskoulu vierailulla

kuvituskuva. Tulevaisuuskoulu logo

Espoon työväenopiston ja Esbo Arbiksen opettajat sekä muu henkilökunta oli perjantaina 15.11.2019 kutsuttu koulun penkille Tulevaisuuskouluun .

Tulevaisuuskoulun Otto Tähkäpää ja Teija Peura vetivät innostavan ja mieleenpainuvan aamupäivän. Saimme lyhyen oppimäärän tulevaisuuden tutkimuksesta ja tulevaisuusajattelusta. Opimme, että ennakointi- ja tulevaisuustaitojen kehittäminen on meille kaikille tärkeää.

Pääsimme harjoittelemaan tulevaisuusajattelua miettimällä miltä elämämme näyttää sadan vuoden päästä. Kirjoitimme myös reseptit oppimiseen tulevaisuudessa.

Syksyn Opeareena Tapiolassa

Kuvituskuva Omena

Syyslukukausi aloitettiin perinteisellä tuntiopettajien opeareenalla. Opeareena on Espoon työväenopiston tuntiopettajien foorumi, jossa opettajat saavat tietoa ajankohtaisista asioista sekä tapaavat toisiaan.

Tänä syksynä Opeareena muodostui erilaisista rasteista, joilla tuntiopettajat saivat tietoa opiston toiminnasta sekä opetukseen liittyvistä asioista. Yksi rasteista oli ekososiaalisen sivistyksen ja kestävän kehityksen rasti, jossa tuntiopettajien kanssa käytiin läpi työväenopiston kestävän tulevaisuuden tavoitteet. Rastilla myös kerättiin tuntiopettajien kommentteja ja ajatuksia aiheesta.

Tuntiopettajien vastauksista nousi esille erityisesti hyvinvointiin, yhteisöllisyyteen, taitoihin sekä digitaalisuuteen liittyviä teemoja. Opettajat tunnistivat eri kestävän kehityksen osa-alueen omassa opetuksessaan.

Kuvituskuva: työpajojen vastauksien yhteenveto mindmappina

Eloseminaari 20.8.2019

Kuvituskuva. Eloseminaari logo

20.8.2019 Tapiolassa järjestettiin kymmenes Eloseminaari. Eloseminaari on Uudenmaan kansalaisopistojen yhteinen syksyn aloitus ja seminaarin isännöinti vaihtuu vuosittain. Juhlavuoden seminaari järjestettiin Omniassa, Espoon työväenopistossa. Seminaarin teemana oli kestävä tulevaisuus.

Kuvituskuva. Eloseminaari yleisöä

Päivä alkoi Omnian, Espoon työväenopiston johdon tervehdyksellä. Miia Savaspuro puhui itseohjautuvuudesta. Erkka Laininen kävi läpi Ekososiaalisen sivistyksen merkitystä opetuksessa  ja Sari Laine Sitrasta kertoi kestävästä tulevaisuudesta.

Kuvituskuva
Ote Erkka Lainisen esityksestä "Ekososiaalinen sivistys ja kestävä tulevaisuus" Kuvassa teksti "Mistä tulevaisuuden koulutuksessa on kysymys: Osaamisesta ja taidoista vai sivistymisestä?"

Iltapäivällä osallistujat pohtivat ryhmissä kestävää kehitystä ja opetusta. Ryhmien tuotokset kerättiin prezi-esitykseen, jota pääset katsomaan tästä.